Kortti

- Ja nuo jutut olivat paljon parempia kännissä.
Vera astui rikoskomisarion huoneeseen ja veti itselleen tuolin. Rufus saisi vielä hetken miettiä tekosiaan Pispalassa, sillä hänellä ja Hiltusella oli puhuttavaa.
Vera iski käyntikorttinsa pöydälle ja antoi asian upota miehen tajuntaan. Hiltunen vilkaisi korttia ja nosti sitten hämmästyneen katseensa. Miesparan konseptit olivat pahasti sekaisin. Vera tarjosi lohdutukseksi pikaisen hymyn ja esitti sitten asiansa.
- Kuulin että johdat Savolaisen murhatutkimusta. Tiedät siis varmaankin, että rouva on kadonnut ja asioilla täytyy olla jokin yhteys.
Hiltunen ei tiennyt missä silmiään pitäisi ja suuntasi ne sitten turvallisesti käsiinsä. Hän mumisi myöntävästi, mutta Vera keskeytti ennen kuin mies ehti kysymykseensä asti.
- Sekä Kirill että Jaana Savolainen ovat asiakkaitani, joten aion selvittää tämän kuvion. Oliko ruumiinavauksessa mitään erikoista?
Rikoskomisarion katse terävöityi ja Vera kuuli pöydän yli, miten miehen aivot raksuttivat.
- Ei, ei mitään odottamatonta. Mutta kuten tiedät, sen enempää en voi sanoa, Hiltunen sanoi kuivakkaalla virkaäänellä.
Vera hymähti ja nousi seisomaan. Pitäköön poliisi kiinni virkaylpeydestään, tarvittavat tiedot saisi muualtakin.
- Saat pitää kortin. Ehkä soittelet minulle sitten kun teille selviää, että Jaana Savolaisen huoneesta löytynyt veri on miehen, Vera lausahti ovelta eikä jäänyt katsomaan lauseen vaikutusta.
- Entäs se koira, Hiltunen huusi hänen peräänsä.
- Näppärä tapa päästä herra rikoskomisarion ovelle, Vera huikkasi ja astui hissiin.